Sanni samoilee

Viimeinen auringonlasku, Grand Rapids, Michigan. Päätös  16. maaliskuuta olen sitä mieltä, että kyllä tästä selvitään. Homma rauhoittuu kesään mennessä, ja minulla on kahdessa eri kaupungissa paikka, jossa asua eristyksissä. Rajoja aletaan sulkea. Kampus tyhjennetään. Lentoja perutaan päivä päivältä enemmän. Perhe-chat kilisee. 17. maaliskuuta minulla on lennot Suomeen. Sulje sitä ja irtisano tätä, luovu tästä, pakkaa tämä. Käytännön touhuissa sain kauhun- ja surunsekaiset tunteet työnnettyä hetkeksi syrjään. Viimeisinä päivinä itkin niin paljon, että kyyneleet olisi varmaan voinut myydä sinne Baden-Badeniin. Liikaa hyvästejä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. En uskaltanut halata ihmisiä, joita en ehkä enää koskaan näe. Mietin, tätäkö tarkoittaa todellisuudessa se, että "menettää yhden elämän". Juuri sitä samaa elämää ei saa enää poimittua takaisin, mutta jonkinlainen uusi mahdollisuus saattaa odottaa sitten, kun on hetken taistellut eteenpäin. Matka Alu