Sanni samoilee

Mitä kuuluu? "Hyvää kuuluu, kiitos! Entä itsellesi?"  Repliikki tulee nykyään jo sen kummemmin miettimättä, mitä oikeasti kuuluu. On vastaus useimmiten tottakin. Mutta. Ymmärsin tämänpäiväisen itkupotkuraivarin päätteeksi, että elän kuuluisan kulttuuri- tai muuten vaan -sokin aikaa. Täytyy myöntää, että ennen lähtöä kuvittelin sietäväni uuden ympäristön pieniä eroavaisuuksia paremmin. Rankkaa on, kun ennen niin yksinkertaisista asioista tulee yhtäkkiä vaikeita. Leivän syöminen on vaikeaa, koska se tarttuu kitalakeen niin tiukasti, että kieli väsyy sitä irrottaessa. Virran johtaminen laitteeseen on vaikeaa, koska pistorasiat saattavat olla niin väljiä, että kävelemisen aiheuttama ilmavirta saa töpselin putoamaan. Pizzataikinan tekeminen on vaikeaa, koska vehnäjauho käyttäytyy arvaamattomilla tavoilla. Vessa menee tukkoon (tätä tosin osasin odottaa), kengät ovat liian kapeita, pyykin pesukoneen käyntiin saaminen riippuu maksupäätteen mielialasta, syksy ei tul

AU Tucsonin kampusta Perjantaina 9.8. klo 6:19,  Jyväskylä Juna liikahti klo 5.28. Matkalla asemalle tarkistin pari kertaa, ovathan lompakko, passi ynnä muut elintärkeät mukana. Viimeiset hyvästit jätin elokuvakohtauksen tapaan junan ikkunasta vilkuttaen, kyynel silmäkulmassa. Istun elämäni ensimmäistä kertaa parittomalla istuimella – uudet jännittävät elämykset alkavat siis näköjään jo Suomen puolella! Repulle ei ole vieruspenkin puuttuessa järkevää paikkaa, joten se on kaatunut tässä pari kertaa ja eväät ovat tehneet retken käytävän puolelle. Olen tässä alkumatkasta pohtinut, miksen herää useammin kello viisi. Aamu on henkeäsalpaavan kaunis: usva leijuu viljapeltojen ja tyynten järvien yllä, ja auringon noustessa pellot alkavat hehkua kultaisina ensimmäisten säteiden valossa. Yritän ottaa kuvia ja videoita, mutta myöhästyn tai eteen tulee joku mulkvisti tolppa. Lauantaina 10.8. klo 8:34,  Fort Lauderdale Florida. Ulkona on kosteaa ja lämmintä kuin sau

Trööt! Olen juuri aloittamassa viikon mittaista loman tapaista, joten päätin kirjoittaa tänne hieman siitä, missä mennään! Hengähdystauko on tarpeen, vaikka toisaalta hieman ahdistaa päästää irti kaikesta touhottamisesta. Sunny Isle 2009 Kuinka kiteyttää suomalaisuus?  Kaikki tarvittava täytyy mahduttaa 20 + 5 kiloon, koska olin lentolippujen kanssa liikkeellä varsin myöhään erinäisten sekaannusten vuoksi. Vaatteiden ja paksun paperinivaskan lisäksi meidän odotetaan pakkaavan muiden ihmeteltäväksi omaan kulttuuriin liittyviä esineitä tai asioita, "cultural items". Voisi piakkoin hommata sen matkalaukun, niin pääsisi mittailemaan, kuinka hyvin porontaljat, pesisräpylät ja Juha Mieto mahtuvat mukaan. Gradua tehdessäni olen oppinut, että välineen rajoitukset synnyttävät luovuutta, ja niinpä ajattelin, että nämä asiat voisivatkin omalla kohdallani olla aineettomia. Ensimmäisenä tulevat mieleen klassiset vaatimattomuus ja hiljaisuus : "Mitäpä tässä esittelemää

Oikein hyvää [täydennä] ja tervetuloa! Olen Sanni, suomen kielen opiskelija, tarkemmin opettajaopiskelija. Älä kuitenkaan menetä uskoasi rakkaan äidinkielemme tulevaisuuteen, jos satut löytämään tekstistäni kirjoitus- ja kielioppivirheitä, sillä jos ennusmerkit pitävät paikkansa, tulen jatkossa kirjoittamaan blogia vielä nykyistäkin touhukkaamman arjen keskellä aivot suristen. Aion myös ihan tietoisesti ottaa taiteellisia vapauksia, kun kerrankin (!) saan kirjoittaa jotakin muuta kuin akateemista tekstiä. Ah! Kuva: Henri Valkeinen Gradun kirjoittamisen ohella aikani kuluu tällä hetkellä töissä, vaihtelevien liikuntamuotojen parissa (esim. tanssi, kuntosali, jolkottelu), kameran edessä sekä erilaiset ehostustuotteet kädessä/naamalla. Kahden viimeksi mainitun myötä Instagramin ihmeellinen maailma on läsnä arjessani aivan liikaa. Käyn itseni kanssa kehityskeskusteluja aiheesta. Täältä pääsee seuraamaan mallikuvaus- ja meikkiprojektejani: https://www.instagram.com/sunnysmakeup/