Sanni samoilee

Dramaattisen länkkärinäytelmän jälkeinen ryhmäkuva Tucsonin orientaatiossa. Hei ystäväiset, Kirjoitin edellisen blogini keväällä kotiinpaluun jälkeen, kun vielä työskentelin FLTA:n tehtävissä Suomesta käsin. Ajattelin silloin, että kirjoitan vielä yhden, kun lukuvuosi päättyy, mutta vasta eilen minulle tuli sellainen tunne, että nyt on sopiva aika muistella kulunutta vuotta.  Eilen oli se päivä, kun orientaatio Tucsonissa Arizonassa pyörähti käyntiin vuosi sitten. FLTA-kollegani ovat julkaisseet muistoja sosiaalisessa mediassa, ja nostalgiset tunteet ovat olleet pinnassa. On ilahduttavaa, että ryhmähenki ja yhteydenpito on kantanut, ainakin tähän saakka. Whatsappissa on säännöllisin väliajoin herännyt pientä keskustelua, ja vähän aikaa sitten pääsin osallistumaan brasilialaisen Moreenan Cultural Talk -sarjaan Instagram livessä. Kulttuurikeskusteluja voi käydä katsomassa tililtä  @moreena_teacher . Virheistä oppii Kun muistelimme viime syksyä Indianan yliopiston assistenttiporukan kanss

Viimeinen auringonlasku, Grand Rapids, Michigan. Päätös  16. maaliskuuta olen sitä mieltä, että kyllä tästä selvitään. Homma rauhoittuu kesään mennessä, ja minulla on kahdessa eri kaupungissa paikka, jossa asua eristyksissä. Rajoja aletaan sulkea. Kampus tyhjennetään. Lentoja perutaan päivä päivältä enemmän. Perhe-chat kilisee. 17. maaliskuuta minulla on lennot Suomeen. Sulje sitä ja irtisano tätä, luovu tästä, pakkaa tämä. Käytännön touhuissa sain kauhun- ja surunsekaiset tunteet työnnettyä hetkeksi syrjään. Viimeisinä päivinä itkin niin paljon, että kyyneleet olisi varmaan voinut myydä sinne Baden-Badeniin. Liikaa hyvästejä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. En uskaltanut halata ihmisiä, joita en ehkä enää koskaan näe. Mietin, tätäkö tarkoittaa todellisuudessa se, että "menettää yhden elämän". Juuri sitä samaa elämää ei saa enää poimittua takaisin, mutta jonkinlainen uusi mahdollisuus saattaa odottaa sitten, kun on hetken taistellut eteenpäin. Matka Alu

Heipparallaa! Sisko linkkasi jonkin aikaa sitten artikkelin perfektionismin vaaroista. Minulla on siihen taipumusta, ja tämä blogikin on antanut odottaa itseään osittain sen vuoksi. Mitä enemmän aikaa on kulunut edellisestä kirjoituksesta, sitä suuremmiksi paineet ovat kasvaneet. Otetaan tämä siis armollisuusharjoituksena: parempi kirjoittaa jotain, kuin odottaa täydellistä hetkeä ja mullistavaa ideaa, koska kumpikin jää todennäköisesti tulematta, eikö vain? Vapaaehtoisena Lotus World Music and Arts -festivaaleilla lokakuussa. Syyskuussa lupailin kertoa opinnoista ja vapaa-ajasta lisää. Täältä pesee nyt vähän kaikenlaista, mutta aloitetaan viime syksyn opinnoista lyhyesti. FLTA:n on otettava kaksi kurssia lukukautta kohti. Syksyllä nämä kaksi kurssia omalla kohdallani olivat arabian alkeiskurssi ja "Teaching Less Commonly Taught Languages". Kielikurssin valitsemisen taustalla oli ajatus, että halusin tietää, miltä tuntuu aloittaa aikuisiällä täysin uusi ja er