Erehdyksiä, itsetutkiskelua ja lentäviä lusikoita

Dramaattisen länkkärinäytelmän jälkeinen ryhmäkuva Tucsonin orientaatiossa.

Hei ystäväiset,

Kirjoitin edellisen blogini keväällä kotiinpaluun jälkeen, kun vielä työskentelin FLTA:n tehtävissä Suomesta käsin. Ajattelin silloin, että kirjoitan vielä yhden, kun lukuvuosi päättyy, mutta vasta eilen minulle tuli sellainen tunne, että nyt on sopiva aika muistella kulunutta vuotta. 

Eilen oli se päivä, kun orientaatio Tucsonissa Arizonassa pyörähti käyntiin vuosi sitten. FLTA-kollegani ovat julkaisseet muistoja sosiaalisessa mediassa, ja nostalgiset tunteet ovat olleet pinnassa. On ilahduttavaa, että ryhmähenki ja yhteydenpito on kantanut, ainakin tähän saakka. Whatsappissa on säännöllisin väliajoin herännyt pientä keskustelua, ja vähän aikaa sitten pääsin osallistumaan brasilialaisen Moreenan Cultural Talk -sarjaan Instagram livessä. Kulttuurikeskusteluja voi käydä katsomassa tililtä @moreena_teacher.

Virheistä oppii

Kun muistelimme viime syksyä Indianan yliopiston assistenttiporukan kanssa, kirjoitin, että vuoden takaiset murheet tuntuvat näin jälkikäteen ajateltuna turhilta ja pieniltä. Murehdin koko kesän, että epäonnistun tavalla tai toisella opetusassistenttina, opiskelijana, kulttuurilähettiläänä tai vaikkapa kavereiden hankkimisessa. Epäonnistumisen mahdollisuuksia oli lukemattomia, olen lahjakas keksimään niitä. Mikä nostattava tapa lähestyä elämää ja uusia kokemuksia! Kaikki meni tietysti lopulta hyvin, mutta mieleen tulee niitä kompastumisiakin. 

*rumpujen pärinää*

Yllä oleva kuva edustaa ehkä FLTA-vuoteni suurinta epäonnistumista, johon lyhyesti viittasin eräässä blogissani. Maksoin pyörästä 80 dollaria. Ihastuin sen retroon ja herttaiseen ulkomuotoon, mutta koeajo jäi lyhyeksi myyjän polttavan silmän alla. En siis huomannut, että se on täysin kelvoton kapistus. Kaiken lisäksi ostin myös kypärän, jota muistin käyttää vielä vähemmän.

Syys-lokakuun vaihteessa laitoin pyörän jemmaan kaverin kämpälle, jossa se odotti (ja odottaa edelleen) koottujen selityksieni mukaan viileämpiä ilmoja. Mitä tästä opimme: en kuulu elämäntapareippailijoihin, joille ähellys kuoppaisella tiellä ja hikisenä työpaikalle saapuminen on varteenotettava vaihtoehto ilmaisen ja ilmastoidun bussin rinnalla.

Lyhyeksi jääneen pyöräharrastuksen lisäksi maksoin kalliin hinnan täysin turhista laboratoriokokeista, jotka eivät millään tavalla liittyneet silloiseen vaivaani, mutta joista en myöskään hoksannut kieltäytyä. Varoituksen sanana siis Yhdysvaltoihin lähteville: kysy lääkärissä AINA, onko joku ehdotettu toimenpide käyntiin olennaisesti liittyvä VAI joku muuten vaan mielenkiinnosta -homma. 

En sinänsä kanna kaunaa, koska löytämässäni vastaanotossa oli mukava henkilökunta. En usko heidän tahallaan höpläyttäneen ulkomaalaista. Bondailin siellä heti erään hoitajan kanssa, koska hänen etunimensä oli sama kuin toinen nimeni. Vielä paremmin jäin kaikille mieleen, kun menin ulos väärästä ovesta enkä meinannut löytää takaisin odotushuoneeseen. Sen jälkeen minua tervehdittiin puhelimessa seuraavasti: "Oh, the girl who got lost, ha ha ha!"

IU:n FLTA-neitosia Mid-Year-konferenssissa. Edustettuina Turkki, Myanmar, Kirgisia, Kazakstan ja Suomi.

Syntyjä syviä

Erään kizomba-tuttavani viesti-ikkuna pomppasi eräänä päivänä näytölleni täynnä kysymyksiä. Hän on itse lähdössä töihin ulkomaille ja halusi kuulla kokemuksiani FLTA-vuodesta sekä syitä sille, miksi ylipäätään lähdin. Kysymyksiin vastaaminen johti yllättäviinkin oivalluksiin. Kirjoitin esimerkiksi: "Elämäni on ollut pääosin varsin onnellista ja helppoa. En usko, että pitäisin siitä ihmisestä, joka olen tänä päivänä, ellen olisi säännöllisesti pakottanut itseäni mukavuusalueeni ulkopuolelle." 

Olen aina kokenut jonkinlaista outoa syyllisyyttä siitä, että olen mielestäni päässyt elämässä helpolla, selvinnyt ilman suuria vastoinkäymisiä. Minulla on kai siksi tarve survoa itseäni silloin tällöin tilanteisiin, jotka pelottavat ja vaativat sopeutumista, ongelmanratkaisua sekä epävarmuuden sietämistä. Yritän "hankaluuksiin" hakeutumalla ottaa vastuuta henkisestä kasvustani. Välillä siinä ei ole mitään järkeä, mutta uskon sen myös toimineen. Ihmisenä kasvua on vaikea kuvata konkreettisesti, mutta sanoisin, että Fulbright-vuosi teki minusta kypsemmän, avarsi ajatusmaailmaani ja antoi ennen kaikkea uskoa osaamiseeni ja selviytymiskykyyni. Olen iloinen, että uskalsin lähteä.

Henkisen kasvun ohella Fulbright-vuosi antoi minulle runsaasti eväitä myös ammatillisessa mielessä. En tiedä, mikä tuleva ammattini on, mutta tiedän opetusassistentin monipuolisista tehtävistä ja kansainvälisestä kokemuksesta olevan hyötyä tulevaisuudessa. Tai paremmin sanottuna aion hyödyntää tätä kokemusta tavalla tai toisella. 

Vaikka en päätyisi opettajaksi, opettaminen on kehittänyt vuorovaikutustaitojani ja auttanut ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja oppijoita. Lisäksi opetustyö vaatii suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyyttä ja aiheuttaa terveellisiä itsereflektion hetkiä. Kehityin myös esimerkiksi englannin kielen puhujana ja kirjoittajana, monikulttuurisen yhteistyön tekijänä, esitelmän pitäjänä ja videoiden editoijana. 

Työn ulkopuolisella ajalla opin uuden kielen alkeet ja kolmen paritanssin perusteet. Jokainen tapaamani ihminen tarjosi tilaisuuden oppia jotakin uutta. Pääsin myös pelaamaan Pinballia, askartelemaan himmeleitä, heittämään lusikoita elokuvateatterissa ja maistamaan ruokia monista maista. Vedin elämäni ensimmäiset kännit. No en oikeasti, buhahaha. 

Voisin verrata Fulbright FLTA -kokemusta irtokarkkihyllyyn: elämyksiä ja mahdollisuuksia on tarjolla paljon, mutta yhdellä kertaa voi keskittyä kunnolla vain osaan niistä. Voin olla tyytyväinen, koska en ole jäänyt pohtimaan, olisivatko hyllyyn jääneet karkit olleet sittenkin parempia.

Himmelityöpiste Project Schoolissa.

Olen tällä välin siirtynyt elämässäni uusien epävarmuuksien aikaan: läsnä on pelko sekä maisteriksi valmistumisesta että valmistumattomuudesta. Sen jälkeisestä elämästä ei kristallipallossa näy paljoakaan, mutta kenties kirjoitan jonain päivänä taas seuraavista samoiluistani! 

Kiitos kaikille blogin lukijoille ja mukavaa syksyä! :)