Tekstit

Erehdyksiä, itsetutkiskelua ja lentäviä lusikoita

Kuva
Dramaattisen länkkärinäytelmän jälkeinen ryhmäkuva Tucsonin orientaatiossa. Hei ystäväiset, Kirjoitin edellisen blogini keväällä kotiinpaluun jälkeen, kun vielä työskentelin FLTA:n tehtävissä Suomesta käsin. Ajattelin silloin, että kirjoitan vielä yhden, kun lukuvuosi päättyy, mutta vasta eilen minulle tuli sellainen tunne, että nyt on sopiva aika muistella kulunutta vuotta.  Eilen oli se päivä, kun orientaatio Tucsonissa Arizonassa pyörähti käyntiin vuosi sitten. FLTA-kollegani ovat julkaisseet muistoja sosiaalisessa mediassa, ja nostalgiset tunteet ovat olleet pinnassa. On ilahduttavaa, että ryhmähenki ja yhteydenpito on kantanut, ainakin tähän saakka. Whatsappissa on säännöllisin väliajoin herännyt pientä keskustelua, ja vähän aikaa sitten pääsin osallistumaan brasilialaisen Moreenan Cultural Talk -sarjaan Instagram livessä. Kulttuurikeskusteluja voi käydä katsomassa tililtä  @moreena_teacher . Virheistä oppii Kun muistelimme viime syksyä Indianan yliopiston assistenttiporukan kanss

Korona porsaan kotiin ajaa

Kuva
Viimeinen auringonlasku, Grand Rapids, Michigan. Päätös  16. maaliskuuta olen sitä mieltä, että kyllä tästä selvitään. Homma rauhoittuu kesään mennessä, ja minulla on kahdessa eri kaupungissa paikka, jossa asua eristyksissä. Rajoja aletaan sulkea. Kampus tyhjennetään. Lentoja perutaan päivä päivältä enemmän. Perhe-chat kilisee. 17. maaliskuuta minulla on lennot Suomeen. Sulje sitä ja irtisano tätä, luovu tästä, pakkaa tämä. Käytännön touhuissa sain kauhun- ja surunsekaiset tunteet työnnettyä hetkeksi syrjään. Viimeisinä päivinä itkin niin paljon, että kyyneleet olisi varmaan voinut myydä sinne Baden-Badeniin. Liikaa hyvästejä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. En uskaltanut halata ihmisiä, joita en ehkä enää koskaan näe. Mietin, tätäkö tarkoittaa todellisuudessa se, että "menettää yhden elämän". Juuri sitä samaa elämää ei saa enää poimittua takaisin, mutta jonkinlainen uusi mahdollisuus saattaa odottaa sitten, kun on hetken taistellut eteenpäin. Matka Alu

Uusia alkuja

Kuva
Heipparallaa! Sisko linkkasi jonkin aikaa sitten artikkelin perfektionismin vaaroista. Minulla on siihen taipumusta, ja tämä blogikin on antanut odottaa itseään osittain sen vuoksi. Mitä enemmän aikaa on kulunut edellisestä kirjoituksesta, sitä suuremmiksi paineet ovat kasvaneet. Otetaan tämä siis armollisuusharjoituksena: parempi kirjoittaa jotain, kuin odottaa täydellistä hetkeä ja mullistavaa ideaa, koska kumpikin jää todennäköisesti tulematta, eikö vain? Vapaaehtoisena Lotus World Music and Arts -festivaaleilla lokakuussa. Syyskuussa lupailin kertoa opinnoista ja vapaa-ajasta lisää. Täältä pesee nyt vähän kaikenlaista, mutta aloitetaan viime syksyn opinnoista lyhyesti. FLTA:n on otettava kaksi kurssia lukukautta kohti. Syksyllä nämä kaksi kurssia omalla kohdallani olivat arabian alkeiskurssi ja "Teaching Less Commonly Taught Languages". Kielikurssin valitsemisen taustalla oli ajatus, että halusin tietää, miltä tuntuu aloittaa aikuisiällä täysin uusi ja er

Tunteita, tuoksuja ja oivalluksia

Kuva
Mitä kuuluu? "Hyvää kuuluu, kiitos! Entä itsellesi?"  Repliikki tulee nykyään jo sen kummemmin miettimättä, mitä oikeasti kuuluu. On vastaus useimmiten tottakin. Mutta. Ymmärsin tämänpäiväisen itkupotkuraivarin päätteeksi, että elän kuuluisan kulttuuri- tai muuten vaan -sokin aikaa. Täytyy myöntää, että ennen lähtöä kuvittelin sietäväni uuden ympäristön pieniä eroavaisuuksia paremmin. Rankkaa on, kun ennen niin yksinkertaisista asioista tulee yhtäkkiä vaikeita. Leivän syöminen on vaikeaa, koska se tarttuu kitalakeen niin tiukasti, että kieli väsyy sitä irrottaessa. Virran johtaminen laitteeseen on vaikeaa, koska pistorasiat saattavat olla niin väljiä, että kävelemisen aiheuttama ilmavirta saa töpselin putoamaan. Pizzataikinan tekeminen on vaikeaa, koska vehnäjauho käyttäytyy arvaamattomilla tavoilla. Vessa menee tukkoon (tätä tosin osasin odottaa), kengät ovat liian kapeita, pyykin pesukoneen käyntiin saaminen riippuu maksupäätteen mielialasta, syksy ei tul

Jyväskylä – Helsinki – Oslo – Fort Lauderdale – Denver – Tucson

Kuva
AU Tucsonin kampusta Perjantaina 9.8. klo 6:19,  Jyväskylä Juna liikahti klo 5.28. Matkalla asemalle tarkistin pari kertaa, ovathan lompakko, passi ynnä muut elintärkeät mukana. Viimeiset hyvästit jätin elokuvakohtauksen tapaan junan ikkunasta vilkuttaen, kyynel silmäkulmassa. Istun elämäni ensimmäistä kertaa parittomalla istuimella – uudet jännittävät elämykset alkavat siis näköjään jo Suomen puolella! Repulle ei ole vieruspenkin puuttuessa järkevää paikkaa, joten se on kaatunut tässä pari kertaa ja eväät ovat tehneet retken käytävän puolelle. Olen tässä alkumatkasta pohtinut, miksen herää useammin kello viisi. Aamu on henkeäsalpaavan kaunis: usva leijuu viljapeltojen ja tyynten järvien yllä, ja auringon noustessa pellot alkavat hehkua kultaisina ensimmäisten säteiden valossa. Yritän ottaa kuvia ja videoita, mutta myöhästyn tai eteen tulee joku mulkvisti tolppa. Lauantaina 10.8. klo 8:34,  Fort Lauderdale Florida. Ulkona on kosteaa ja lämmintä kuin sau

Lähtö lähenee

Kuva
Trööt! Olen juuri aloittamassa viikon mittaista loman tapaista, joten päätin kirjoittaa tänne hieman siitä, missä mennään! Hengähdystauko on tarpeen, vaikka toisaalta hieman ahdistaa päästää irti kaikesta touhottamisesta. Sunny Isle 2009 Kuinka kiteyttää suomalaisuus?  Kaikki tarvittava täytyy mahduttaa 20 + 5 kiloon, koska olin lentolippujen kanssa liikkeellä varsin myöhään erinäisten sekaannusten vuoksi. Vaatteiden ja paksun paperinivaskan lisäksi meidän odotetaan pakkaavan muiden ihmeteltäväksi omaan kulttuuriin liittyviä esineitä tai asioita, "cultural items". Voisi piakkoin hommata sen matkalaukun, niin pääsisi mittailemaan, kuinka hyvin porontaljat, pesisräpylät ja Juha Mieto mahtuvat mukaan. Gradua tehdessäni olen oppinut, että välineen rajoitukset synnyttävät luovuutta, ja niinpä ajattelin, että nämä asiat voisivatkin omalla kohdallani olla aineettomia. Ensimmäisenä tulevat mieleen klassiset vaatimattomuus ja hiljaisuus : "Mitäpä tässä esittelemää

Samoilu alkakoon!

Kuva
Oikein hyvää [täydennä] ja tervetuloa! Olen Sanni, suomen kielen opiskelija, tarkemmin opettajaopiskelija. Älä kuitenkaan menetä uskoasi rakkaan äidinkielemme tulevaisuuteen, jos satut löytämään tekstistäni kirjoitus- ja kielioppivirheitä, sillä jos ennusmerkit pitävät paikkansa, tulen jatkossa kirjoittamaan blogia vielä nykyistäkin touhukkaamman arjen keskellä aivot suristen. Aion myös ihan tietoisesti ottaa taiteellisia vapauksia, kun kerrankin (!) saan kirjoittaa jotakin muuta kuin akateemista tekstiä. Ah! Kuva: Henri Valkeinen Gradun kirjoittamisen ohella aikani kuluu tällä hetkellä töissä, vaihtelevien liikuntamuotojen parissa (esim. tanssi, kuntosali, jolkottelu), kameran edessä sekä erilaiset ehostustuotteet kädessä/naamalla. Kahden viimeksi mainitun myötä Instagramin ihmeellinen maailma on läsnä arjessani aivan liikaa. Käyn itseni kanssa kehityskeskusteluja aiheesta. Täältä pääsee seuraamaan mallikuvaus- ja meikkiprojektejani: https://www.instagram.com/sunnysmakeup/